top of page

Päivitetty: 26. syysk. 2022

Palaan tässä kirjoituksessa takaisin 1980-luvulle, jolloin kaksi taidekoulua aloitti toimintansa. Tuohon aikaan olin Uudenkaarlepyyn kulttuurisihteeri ja seurasin tarkkaan molempien taidekoulujen perustamista. Uudenkaarlepyyn taidekoulu aloitti toimintansa 1983 ja Pohjoismainen Taidekoulu 1984.

Vielä tänäkin päivänä tunnen myönteistä ihmettelyä ja iloa molempiin taidekouluihin tehdyistä panostuksista. Ajatella, että ne saatiin aikaan ja että silloin löytyi niin monia tulisieluja, jotka tekivät työtä taidekoulujen vakiinnuttamisen eteen. Usko taiteeseen ja sen sisäiseen voimaan luoda syvälle ulottuvia sisältöjä ja mahdollisuuksia innovaatioihin liikuttaa minua yhäkin.




Aikanaan molempiin taidekouluihin panostaminen vaikuttaa edelleen kulttuurikenttään ja on merkinnyt Pohjanmaan kartalle taiteen ja kulttuurin keskuksena. Periferiakin voi toimia kulttuurin alustana ja synnyttäjänä. Lukuisat ammattiaan harjoittavat ja siinä vakiintuneen asemansa lunastaneet taiteilijat ovat saaneet perustavan koulutuksensa Kokkolassa tai Uusikaarlepyyssä.

Molempien taidekoulujen lähtökohdissa oli yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Molemmat aloittivat kaksivuotisina valmistavina koulutuksina.Molemmat keskittyivät 1980-luvulla modernin taiteen tunnettuihin ilmaisumuotoihin, ts. maalaukseen, piirustukseen, kuvanveistoon, taidegrafiikkaan ja taidehistoriaan. Pian kuvaan tuli mukaan uudempia ilmaisumuotoja ja ensimmäiset videokamerat hankittiin kansainvälisen taidekentän kanssa yhtä aikaa. Perinteiset tekniikat saivat rinnalleen uusia ja niitä yhdisteltiin keskenään.




Taidekoulujen keskinäiset erot ilmenivät lähinnä siinä, miten opetus oli järjestetty. Uusikaarlepyy aloitti vakinaisen opettajakunnan voimin. Pohjoismainen Taidekoulu rakennettiin pohjoismaisten vierailevien opettajien varaan. Molemmissa järjestelmissä on hyvät ja huonot puolensa. On kyse jatkuvuudesta suhteessa uusiin vaikutteisiin. Molemmat näkökulmat ovat rakentavia.

Uusikaarlepyyn taidekoulusta tuli 1987 valtion rahoittama keskiasteen taideoppilaitos ja 1990-luvulla ammattikorkeakoulu. Pohjoismainen Taidekoulu jatkoi korkeatasoisena 2-vuotisena, vapaana, korkeakouluopintoihin valmistavana oppilaitoksena. Molemmat taidekoulut täydentävät toisiaan. Mutta syksyllä 2018 Pohjoismainen Taidekoulu ajettiin alas, vaikka koulussa oli edelleen sisäänkirjautuneita opiskelijoita, jotka olisivat halunneet jatkaa opintojaan. Ja huolimatta siitä arvostuksesta, jonka Pohjoismainen Taidekoulu oli saavuttanut laajalti koko Pohjolassa. Ja minä ihmettelen, missä on nyt taistelutahto, joka vallitsi 1980-luvulla taiteen puolesta?




Syy koulun lakkauttamiseen oli pienentynyt hakijamäärä koulutukseen. Mutta mitä tehtiin markkinoinnin, pr:n ja talouden puolelta sen eteen, että olisi ylläpidetty koulutus, joka on vienyt Kokkolan taidemaailman kartalle? Eikö taiteeseen löytynyt enää kiinnostusta 2018?

Kaikki ei ollut onnea ja autuutta alkuvaiheessa kahden taidekoulun välisissä suhteissa, mutta yhteisiä hienoja näyttelyjä järjestettiin jo 1985, mm. Vaasan Taidehallissa. Molemmilla taidekouluilla oli omat galleriansa ja korkeatasoisia näyttelyitä järjestettiin Galleria Visussa Kokkolassa ja Galleria Viktorissa Uusikaarlepyyssä yhteistyössä kummankin kaupungin kanssa. Molemmat kaupungit olivat rakentavalla tavalla mukana taide- ja kulttuuritoiminnassa. Jopa taiteilijaresidenssit työhuoneineen ja asuntoineen olivat elintärkeä osa toimintaa.




MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen MAINOS - mainos päättyy

Pohjoismaisella Taidekoululla on edelleen aktiivinen ja toimiva säätiö takanaan ja yhteistyötä tehdään Novia ammattikorkeakoulun kanssa Pietarsaaren kulttuuriyksikössä (aikaisempi Uusikaarlepyyn Taidekoulu) suunnitteilla olevien avoimen amk-kurssien muodossa, jotka tulevat olemaan jatkoa Pohjoismaisell Taidekoululle. Säätiö tulee tekemään yhteistyötä Gerlesborgsskolanin kanssa Ruotsissa. Kokkolanseudun opisto on yhteistyökumppani avointen luentojen järjestämisessä Renlundin Taidetalossa.

Ars longa, kaikesta huolimatta.


Ingela Bodbacka-Rak on Novia AMK:n taidehistorian lehtori ja Pohjoismaisen taidekoulusäätiön palkkaama projektityöntekijä, joka elvyttää taidekoulun toimintaa ja luetteloi arkistoa.


2 katselukertaa0 kommenttia
bottom of page